Nainen, joka ei tiennyt olevansa rakkauden arvoinen / Antti Quanta

Hän astuu huoneeseen. Kaunis ja valloittava persoona, joka tervehtii upealla hymyllä.

Tuoliin istuessaan hän alkaa itkeä. Annan tarvittavan tilan ja tuen. Kysyn, mitä kyyneleet haluavat kertoa.

”Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua. Minua satutetaan kerta toisensa jälkeen. Oikeita sanoja käyttäen minut valloitetaan ja saadaan uskomaan. Kun toinen on saanut mitä tarvitsee, ei minulla ole enää mitään väliä.”

Tutkitaan taustoja. Selvitytyjän tarina. Isä lähti pienenä eikä koskaan palannut. Äiti alkoholisoitui. Tämä naiseksi kasvanut tyttö on yhdeksänvuotiaasta asti yrittänyt pitää muista huolta, mutta kukaan ei ole välittänyt tai huolehtinut hänestä. Ainakaan ne, joiden olisi pitänyt.

Hänen tunteensa ja tarpeensa eivät ole koskaan olleet kenellekään tärkeitä. Hän ei oikein edes tiedä, mitä ne ovat. Siksi niitä on suhteissakin poljettu.

Aika päättää tämä sykli.

Alitajunnasta löytyy vahva uskomus, että uhrautuminen on yhtä kuin rakkaus. Sitä kautta hän äitiäänkin rakasti, saamatta koskaan vastakaikua. Lapsi hänessä alkoi uskoa, että rakkaus on jotain jota annetaan, muttei vastaanoteta

Opetamme alitajunnan kaikille tasoille, ettei tätä mallia enää tarvitse toistaa. Että rakkautta voi myös vastaanottaa. Että hän on arvokas ilman jatkuvaa uhrautumista. Että hänen tunteillaan on väliä. Että hän on antanut paljon, mutta aidosti rakastettuna hän voi antaa maailmalle vielä paljon enemmän.

Lopuksi opetetaan jokaista solua myöten, miltä tuntuu olla rakkauden arvoinen.

Kyyneleet muuttuvat nauruksi. Vapautunut hymy leviää kasvoille.

”Voiko näin oikeasti tuntea?”, ihmettelee hän iloisena keventynyttä oloaan.

Päätämme kohtaamisemme lämpimään halaukseen. Hän on nyt valmis kohtaamaan elämänsä miehen. Miehen, joka tarjoaa hänelle iloisin mielin ja puhtain sydämin kaiken sen rakkauden, jonka syvällä sisimmässään tuo nainen on aina tiennyt ansaitsevansa.

Lapsena vanhempamme ja ympäristömme ovat annettuja. Aikuisena saamme päättää. Joskus voi kääntää toisen posken. Laittaa itsensä sivuun ja auttaa toista, joka voi pahoin. Mutta lopulta olemme kaikki vastuussa itsestämme. Ketään ei voi pelastaa, jos he eivät itse sitä halua. Silloin paras apu voi olla paikalta poistuminen.

Olemme kaikki rakkauden arvoisia. Jos menneisyyden haamut tai ihmiset ympärillä kuiskivat muuta, on aika päästää niistä irti ja vetää lujat mutta lempeät rajat sille, miten haluamme itseämme kohdeltavan.

– – – –

Lisää Antti Quantasta: healingandart.net/anttiquanta

Parantajaelämää -podcast: healingandart.net/parantajaelamaa

Ohjatut meditaatiot: healingandart.net/meditaatiot

Instagram: @healingandartsuomi@anttiquanta

Facebook: @healingandartsuomi,  @anttiquanta

 

Kuva: Antti Quanta

1 vastaus artikkeliin “Nainen, joka ei tiennyt olevansa rakkauden arvoinen / Antti Quanta”

Vastaa